Opettajan päivää vietetään 5.10. Tanssinopettaja on paitsi kasvattaja usein myös valmentaja, joka opettaa oppilailleen motorisia taitoja. Taidon oppiminen (lajitaidon) on asia jota varovasti harjoitetaan jo alkeistunneilla, mutta se korostuu pidempään ja tavoitteellisesti harrastavien oppilaiden opetuksessa.
Taitojen opettaminen ja sitä kautta taidon oppiminen on oma taiteenlajinsa, jonka teoriaa on tutkittu urheiluvalmennuksen puolella paljon. Käsiini (tai korviini) osui muutama päivä sitten Proxima Finlandin Podcast Lajitaidon kehittämisestä kestävyysurheilussa. Kuuntelin podcastin ollessani lenkillä koirien kanssa ja lenkin jälkeen tutustui puhujien mainitsemaan Taitotohtorin blogiin. Kuunnellessani Podcastia ja lukiessani Taitotohtorin ajatuksia pohdin miten heidän esiin nostamansa asiat näyttäytyvät tanssin oppimisessa ja miten tanssinopettajat voivat hyödyntää asioita.
Tässäpä siis meille pohdittavaa taitoharjoittelun asiantuntijoiden ajatusten pohjalta.
Mitä taidon oppiminen pitää sisällään?
Yleistaitavuus on pohjalla kaikkien lajitaitojen oppimisessa
Yleistaitavuus on kykyä oppia uusia liikkumisen tapoja. Hyvä ja laaja yleistaito auttaa lajitaitojen oppimisessa, ilman yleistaitavuutta spesifien taitojen oppiminen on haastavaa. Tämän vuoksi lasten liikkumisessa suositaan monipuolisuutta. Liikkumalla vapaasti kaverien kanssa, kokeilemalla erilaisia liikuntamuotoja lapsen yleistaitavuus kehittyy ja laajenee ja kun tullaan tavoitteellisemman treenaamisen pariin lajikohtaisen tekniikan oppiminen on helpompaa.
Lasten tanssituntien sisältö pyritäänkin alkuvaiheessa pitämään mahdollisimman monipuolisena jotta yleistaidon pohjalla olevat asiat pääsevät kehittymään tunnillakin.
Lajikohtainen taitavuus pitää sisällään tekniikan ja tyylin
Lajikohtainen taitavuus tarkoittaa lajitekniikan tarkoituksenmukaista käyttämissä kaikissa tilanteissa ja kykyä korjata tekniikkaa ja siinä tapahtuvia virheitä sekä kykyä oppia uusia variaatioita tekniikasta.
Isommissa tanssikouluissa kouluikäisille tarjotaan jo eri tanssilajien tunteja (baletti, hip hop, showtanssi), joissa lajitaitoja aletaan harjoittaa tavoitteellisesti. Tuntien sisältöä varioidaan niin että oppilas saa kokemusta monenlaisesta lajille tyypillisestä tavasta tanssia. Opettaja suunnittelee tuntien sisällön ja tanssisarjat niin että ne kehittävät ominaisuuksia laaja-alaisesti. Tunnin painopiste voi olla vaikkapa erilaisissa hypyissä, lattiatyöskentelyssä, lyyrisessä ja liikkeitä sitovassa tekemisessä jne.
Tyyli on suoritustekniikan persoonallinen ilmaisutapa. Tanssin näkökulmasta lajitekniikan ja tyylin voisi nähdä näin:
- Ryhmässä tanssiessa koreografi tekee esitykseen usein osia, joissa asiat on tarkoitus tehdä samalla tavalla. Nämä voivat olla askelikkoja, käsien tai ylävartalon liikkeitä tai vaikkapa hyppyjä.
- Vaikka kyseessä olisi taidollisesti tasainen ryhmä, täynnä taitavia tanssijoita, yksittäisten tanssijoiden suoritustavoissa on nähtävissä persoonallisia elementtejä. Kokonaisuus näyttää yhtenäiseltä, mutta jos rupeaa tarkemmin katsomaan eri tanssijoiden tekemistä, huomaa persoonallisia eroja eli tyylejä.
Yleistaitavuuden osa-alueet ovat pohjana taidon oppimiselle myös tanssitunnilla
Tanssitunneille tulee oppilaita hyvin erilaisista taustoista. Osa ei ole juurikaan harrastanut liikuntaa aiemmin, osalla voi olla pitkä ja monipuolinen kokemus erilaisista tavoista liikkua. Keholliset valmiudet ovat siis hyvin erilaisia eri oppilailla ja alkeistunneilla tämä saattaa näkyä vaikkapa siinä, että toinen oppilas nappaa uusia asioita ja taitoja nopeammin kuin toinen. Mitä todennäköisimmin ensimmäisellä on laajempi yleistaitavuus, jonka avulla kehossa on jo olemassa tarttumapintaa uusille liikemalleille, toinen kenties ei aiemmin ole juurikaan harrastanut liikuntaa ja tykkää kotonakin pelailla tai lukea.
Alkeisopetuksessa tehdään paljon harjoitteita, jotka kehittävät yleistaitoa ja näin pyritään saamaan jokaiselle tanssia pidempään harrastavalle mahdollisuus kehittää lajitaidon ominaisuuksia itselleen optimaalisella tavalla. Mikäli liian aikaisin lähdetään tekemään haastavaa lajitaitoa vaativia asioita motivaatio luultavasti jossain kohtaa loppuu, koska oppimista ei tapahdu. Liian vaikeat asiat liian aikaisin ovat myös iso riski loukkaantumiselle joten vahvan pohjan rakentaminen on turvallisen tanssijan polun edellytys varsinkin lajeissa, jotka sisältävät eri tasoissa tanssimista, isoja hyppyjä ja nopeita kehon ja liikkeen suunnan muutoksia.
Seuraavassa tarkastelemme yleistaitavuuden osa-alueita tanssin näkökulmasta.
1. Reaktiokyky on kykyä havaita ärsyke ja reagoida siihen liikkeellä
Tanssimisessa hyvä reaktiokyky näkyy jo alkeistanssitunneilla monella eri tavalla, yksinkertaisimmillaan kykynä liikkua opettajan antamisen ohjeiden mukaan. Tunneilla tehdään monenlaisia asioita, jotka vaativat kykyä havaita ärsyke ja reagoida siihen. Harjoitteissa ja tanssisarjoissa toiset tanssijat liikkuvat joko ohjeistetusti tai vapaasti tilassa ja jokaisen tanssijan tulisi pystyä hahmottamaan toisen tanssijan liike ja suhteuttaa oma liikumisensa siihen.
2. Suuntautumiskyvyn avulla oppilas osaa suunnata sekä liikettään että kehoaan tarkoituksenmukaisesti.
Tanssitunnilla liikesarja pitäisi pystyä tekemään samalla tavalla missä tahansa kohdassa tanssisalia, sen liikkeet pitää osata suunnata suhteessa kehoon samalla tavalla vaikka tila on eri. Suuntaamiskyvyllä on merkitystä sekä yksin tehtävissä harjoitteissa että etenkin ryhmässä tehtävissä sellaisissa, joissa hyvä suuntautumiskyky auttaa tanssijaa hahmottamaan itsensä suhteessa tilaan ja muihin tanssijoihin.
3. Rytmittämiskyky on kykyä löytää liikkeelle ominainen rytmi ja ylläpitää sitä tarkoituksenmukaisella tavalla
Kaikessa liikkumisessa tarvitaan rytmiä, tanssissa se on yksi olennaisimmista asioista. Rytmi voi olla tanssijan omaa, sisäistä rytmiä tai ulkoisen ärsykkeen (musiikki) tuomaa rytmiä, jota tanssissa käytetään hyvin monella tavalla ja sen tuottamiseen osallistuu koko keho.
4. Tasapainokyky on reagointia ulkoisiin ärsykkeisiin
Hyvä tasapaino kyky näkyy tanssijoilla mm. kykynä selvitä tilanteesta, jossa tasapaino pettää vaikkapa lattian liukkauden vuoksi. Tai kykynä hallita keho nopeissa suuntaa vaihtavissa liikkeissä tai törmäystilanteissa. Myöhemmin hyvä tasapainokyky on edellytys monien monien lajitaitojen onnistumiseen.
5. Erottelukyky auttaa tunnistamaan lihasten jännitys- ja rentoustilojen säätelyä
Tanssimisessa kehoa käytetään monipuolisella tavalla ja sen tulisi pystyä mukautumaan dynaamiikaltaan hyvinkin erilaisiin tanssityyleihin. Hyvä erottelukyky auttaa jo alkeistunnilla oppilasta löytämään eri tyyleille ominaisen tavan käyttää kehoa joko kauniisti ja liikkeitä sitoen lyyrisessä tanssisarjassa tai räväkästi ja aksentoidusti vaikkapa discotanssiin tutustuessa.
6. Sopeutumiskyvyn avulla keho sopeutuu muuttuviin tilanteisiin ja olosuhteisiin
Sopeutumiskyky auttaa hahmottamaan mm. voiman käyttöä tai suhteuttamaan ja kontrolloimaan liikkumista pienessä ja ahtaassa tilassa suhteessa isoon ja avaraan tilaan. Tästä taidosta on isoa hyötyä mm. esiintymisiin valmistauduttaessa. Omassa tutussa harjoitussalissa tanssisarja sujuu hienosti, suunnat ovat tuttuja ja alkeistanssijakin tietää minkälaisella dynamiikalla siellä voi liikkua. Esiintymistilanteessa voi tulla tenkkapoo, jos tila onkin eri kokoinen, liikettä pitää pystyä joko pienentämään tai laajentamaan eikä ympärillä ole oman salin tuttuja elementtejä.
7. Yhdistelykyvyn avulla hallitaan useita peräkkäisiä liikkeitä
Tämä on luonnollisesti tanssissa olennaisen tärkeä kyky, koska kaikissa yksin tanssittavissa lajeissa liikkeitä tehdään koko keholla. Jalat tekevät tiettyä asiaa, kädet jotain muuta ja muuhunkin vartaloon haetaan erilaisia liikkeitä. Tanssisarjat vaihtuvat ja kauden aikana tanssija opettelee lukuisia erilaisia liikekombinaatioita.
Tietoinen oppiminen / tiedostamaton oppiminen
Tietoinen oppiminen
Tietoinen oppiminen on tärkeää uuden taidon oppimisen alkuvaiheessa. On tärkeää että oppilas tunnistaa ne asiat joita pitää harjoitella ja tietää keinot niiden harjoittamiseen. On olennaista että ymmärtää mitkä asiat synnyttävät halutun kokonaisuuden, vaikkapa piruetin: Tukijalalle pitää päästä kunnolla plién kautta, keho pitää saada linjattua oikein, voimaa pitää osata käyttää vain tarvittava määrä ja lisänä on vielä monta muuta pientä asiaa, jotka auttavat taidon oppimisessa. Opettajan tehtävä on tarjota asioita oikeassa järjestyksessä ja oikeaan aikaan jotta tanssija pystyy harjoittelemaan piruetin tekniikkaa itselleen sopivalla tasolla.
Harjoittelussa käy usein kuitenkin niin, että tanssija ylianalysoi tekemistään mikä aiheuttaa sen, että mieli jumittuu eikä kehitystä pääse tapahtumaan toivotulla tavalla. Kun keskittyy liikaa yhteen kohtaan, häviää kontrolli kokonaisuudesta ja liike ei pääse hengittämään. Tai opettaja sortuu analysoimaan vain korjattavia asioita, mikä myös jumittaa oppilaan mieltä ja kohta ollaan oravanpyörässä, jossa taito ei pääse kehittymään.
Tiedostamaton oppiminen
Taidon oppimisessa puhutaan nyt paljon tiedostamattoman oppimisen (implisiittinen oppiminen) metodista. Siinä käytetään paljon mielikuvia ja tehtäviä, jotka vievät treenaajan ajatuksen pois yksittäisen liikkeen tai tekniikan miettimisestä.
Kiinnostaako alle kouluikäisten lasten opettaminen? Kurkkaa lisää Kiddiejam koulutuksista.
5 metodia tiedostamattoman oppimisen kautta opettamiseen
Australian Institute of Sportin (AIS) taitoasiantuntija Damian Farrow (2013) listaa mainiossa kirjassaan ”7 Things we don’t know” viisi käytännön metodia, joilla implisiittistä oppimista voidaan tehostaa:
1.KÄYTÄ HYVÄKSI MIELIKUVIA JA METAFOREJA
Tässä metodissa harjoiteltava asia pyritään tuomaan arkiseksi, löytämään sille mielikuva tai metafora päivittäisestä elämästä. Tenniksen syötön harjoittelussa mielikuvana voi olla kananmunan laittamisen kuljetushihnalle, vapaauinnissa voi kuvitella työntävänsä vedessä kahvoja, joita pitkin pääsee eteenpäin.
Tanssitunnilla lattiatyöskentelyssä kehon jokaisen osan pitää olla rentona lattiassa, mielikuvana lattialla pyörimisessä voisi olla vaikka pullataikina jota käännellään ympäri. Erilaisissa hypyissä voi kuvitella hyppäävänsä niinkuin ninja, hiljaisesti ja kevyesti.
2. TEETÄ JOTAIN TOISTA TEHTÄVÄÄ SAMANAIKAISESTI
Tässä kohdistetaan tietoinen fokus johonkin muuhun kuin mitä ollaan varsinaisesti harjoittelemassa .Podcastissa annettiin tässä esimerkki koripallo syötön harjoittelemisesta. Ohjaaja antoi tehtäväksi tehdä syöttöjä yhtäjaksoisesti ja laskea ne viidestäkymmenestä nollaan, ruotsiksi! Urheilijan fokus siirtyi siis teknisten asioiden miettimisestä ääneen laskemiseen, samalla syöttyä tuli kuitenkin harjoiteltua 50 kertaa.
Tanssitunnilla tätä asiaa voi soveltaa monella eri tavalla. Tekniikkasarjan musiikiksi voi valita biisin, jonka tanssijat tuntevat hyvin ja jotta harjoittelun fokus siirtyy pois varsinaisesta harjoitteesta oppilaita voi pyytää laulamaan biisiä samalla kun harjoitusta tehdään.
3. LUO VIRHEETTÖMÄN SUORITUKSEN TAKAAVAT OLOSUHTEET
Tämä metodi sopii erityisesti oppilaalle, joka on ns. suorituskuopassa eli harjoittelee harjoittelemistaan mutta ei pääse asiassa eteenpäin. Urheilun puolelta esimerkkinä voisi olla rangaistuslaukauksen vetäminen jääkiekossa. Tehtäväksi voi antaa vetää laukaus niin läheltä maalia että epäonnistumisen todennäköisyyttä ei ole eli onnistumisia tulee paljon. Pikkuhiljaa etäisyyttä lisätään kunnes onnistumisia alkaa tulla myös normaalietäisyydeltä.
Tanssissa isot hypyt ovat usein niitä, joiden kanssa harjoittelu jumittaa koska joku pieni yksityiskohta ei toimi. Mitä jos hyppyä tehtäisiinkin useita kertoja pienenä ja kevyenä ja lisättäisiin korkeutta ja voimaa sitten kun onnistumisia pienissä hypyissä on tullut paljon?
4. ÄLÄ ANNA PALAUTETTA
Tämä metodi on hieman ristiriitainen, mutta onnistuessaan saattaa tehostaa tiedostamatonta oppimista. Logiikkana on se, että mikäli opettaja ei näe mitä tapahtui, hän ei voi myöskään ylianalysoida asiaa. Tai mikälli golffari lyö pallojaan verkkoon, hän ei saa tietoa pallon lentoradasta eikä voi analysoida sitä mutta tulee harjoitelleeksi lyönnin tekniikkaa.
Tanssitunnilla opettaja voi ”olla näkemättä” kun oppilas harjoittelee piruettia useita kertoja. Taidon täytyy välillä saada kehittyä oppilaan itsenäisen työn avulla, palaute jokaisesta yrityksestä ei aina ole tarkoituksenmukaista.
5. KÄYTÄ TEHTÄVÄÄN LIITTYVIÄ, MUTTA EPÄOLENNAISIA OHJEITA
Tällä metodilla oppilaan huomio kiinnitetään eri asiaan kuin mitä harjoitellaan. Mikäli varsinaisena harjoitteen aiheena on tenniksen syötön suuntaaminen oikeaan paikkaan, ohjeeksi voi antaa arvioida syötön nopeutta suunnan miettimisen sijaan. Farrowin mukaan on todettu, että implisiittiset ohjeet suuntaavat oppilaan visuaalisen tarkkaavaisuuden tehtävän tärkeisiin vaiheisiin, mutta jättävät oppilaalle tilaa löytää vihjeiden tärkeys itse.
Tanssitunnilla tätä voisi käyttää vaikkapa harjoiteltaessa pyllypiruetteja salin poikki. Teknisten ohjeiden sijaan oppilaille voi antaa ohjeeksi tehdä liike mahdollisimman nopeasti tai mahdollisimman hitaasti.
NORMAALISTI ET TARVITSE TIETOISUUTTA.
KUN TARVITSET SITÄ, TOIVOT ETTÄ SITÄ EI OLISI.
(Tor Norretranders)
Jäikö artikkelin sisällöstä jotain kysyttävää. Kysy rohkeasti: Lissu 050-4431011, liisa@tanssintahti.com