Tämän blogiartikkelin ovat kirjoittaneet tanssikoulumme opettajat Anniina Koivuniemi ja Elisa Ahonen, jotka viimeistelevät opintojaan Oulun ammattikorkeakoulun tanssinopettajakoulutuksessa ja viime kuukausien ajan ovat työstäneet yhteistä opinnäytetyötään. Työn nimi on Hyvin käyttäytyvä lapsi – Lasten kohtaamisen haasteet ja ratkaisut tanssitunnilla. Artikkelin alkuperäinen muoto toimi opinnäytetyön kypsyysnäytteenä Anniinan osalta, Elisa puolestaan teki kypsyysnäytteenä mediatiedotteen. Molempien kypsyysnäyteet kertovat työn tekemisen taustasta sekä varsinaisen työn sisällöstä, ja esittävät vetoomuksen tanssinkentälle ja koulutustahoille.
TanssinTahdin Tanssintarinoita -blogisarjaan tämä artikkeli on muokattu yhteiseksi eli kirjoittajina ovat sekä Anniina että Elisa.
Arvosanan 5 (asteikolla 1-5) saanut opinnäytetyö on tallennettu Theseus-tietokantaan.
Opinnäytetyön ohjaajina toimivat Petri Hoppu ja Anssi Kirkonpelto.
TanssinTahdin väki onnittelee Anniinaa ja Elisaa upeasta ja tärkeästä työstä. Kuinka helposti ajatellaankaan, että lasten tanssinopettajalle riittää se, että hän hoitaa tanssinopettamisen puuttumatta muuhun. Opettaja on kuitenkin aina myös kasvattaja ja kasvattaja on kokonaisvaltaisesti vastuussa toiminnastaan. Keneltäkään ei vaadita supertaitoja, mutta maalaisjärjen käyttö on enemmän kuin sallittua. Tämä työ kertoo nimenomaan siitä eli miten maalaisjärkeä hyväksi käyttäen pystytään sekä auttamaan lapsia oppimaan omalla tavallaan että saamaan kenties kaoottiseksi muodostunut tuntitilanne hallintaan ja äärimmäisessä tapauksessa vaikuttamaan vahvasti lapsen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, kuten tämän artikkelin esimerkkitapauksessa.
Olemme todella ylpeitä Anniinasta ja Elisasta ja siitä, että he uskalsivat rohkeasti tarttua tähän aiheeseen. Jokainen lasten tanssinopettaja on kohdannut useampia opinnäytetyön esimerkkitapauksia, mutta tiedon ja uskalluksen puutteessa kenties ohittanut mahdolliset epäilyksensä ja ajatellut, että joku muu hoitaa asian tanssisalin ulkopuolella.
Ahonen, E. Koivuniemi, A. 2022. Hyvin käyttäytyvä lapsi. Lasten kohtaamisen haasteet ja ratkaisut tanssitunnilla.
Teksti: Anniina Koivuniemi ja Elisa Ahonen
Opinnäytetyömme käsittelee äärimmäisen tärkeää asiaa, joka työssämme kohdentuu alle kouluikäisten lasten tanssinopettamiseen, mutta liittyy isommassa kuvassa ihmisyyteen ja toisista välittämiseen myös aivan tavallisessa arjessa.
Oman kokemuksemme mukaan opettajilla substanssiosaaminen eli tanssiasioiden opettaminen on yleensä hyvällä mallilla ja siihen on sekä laadukasta koulutusta ja muualta hankittua ammattitaitoa. Vähemmällä huomiolla sen sijaan on usein lasten ja vanhempien kohtaamiseen, ryhmänhallintataitoihin ja sosiaalisten taitojen opettamiseen liittyvät asiat eli substanssin ympärillä oleva muu pedagoginen työ. Usein kuulee sanottavan, että ”työ tekijäänsä opettaa”.
Monien kollegoiden kanssa käydyissä keskusteluissa tulee esiin myös epävarmuus erityisesti alle kouluikäisten lasten opettamista kohtaan. Käytännön kokemus ja asioiden oppiminen työn kautta on toki tärkeää, mutta mielestämme kaikkeen opettamiseen ja ohjaamiseen tähtäävään koulutukseen tulisi liittää vahvemmin myös näitä teemoja, joita tapausesimerkkiemme ratkaisuissa on nostettu esille. Uskomme, että asioista ääneen puhuminen ja niiden läpikäyminen koulutuksissa ja kursseilla rohkaisee montaa jo kentällä toimivaa tai tulevaa tanssinopettajaa lasten kanssa työskentelyyn ja antaa eväitä toimia kasvattajana tanssitaidon opettamisen lisäksi.
”Ota jokin paha, näytä mitä se tekee ja kerro mitä sille pitäisi tehdä. (Kettunen, 2013, 69.)
Yllä oleva lainaus on kuvaus kantaaottavasta autoetnografisesta tutkimusmenetelmästä, jonka menetelmin työmme on tehty. Tuloksia analysoidessamme työn isoiksi teemoiksi nousivat hyvin käyttäytyvä lapsi, lempeän napakka pedagogi ja yhteistyö vanhempien kanssa.
Työmme sisältö pähkinänkuoressa
Itsellemme merkittävin osa työtämme on osuus, jossa esittelemme viisi erilaista oppilasta aidoista tanssitunti tilanteista. Jokaista tapausesimerkkiä värittää yksi selkeä piirre, johon olemme paneutuneet sekä kirjallisuuden että omien kokemustemme perusteella. Olemme pyrkineet kuvaamaan tapaukset mahdollisimman seikkaperäisesti, jotta lukija pystyisi samaistumaan todelliseen tilanteeseen. Esimerkkien kautta nousee esiin oppimistapojen eroja, oppimisvaikeuksia sekä sosiaalisen ympäristön vaikutuksen ja minuuden kehityksen eri tasoja eli asioita, joita jokaisella tanssinopettajalla tulee vastaan ja joihin meidän ammattikunnallamme pitäisi olla enemmän eväitä tarttua.
Esimerkkien tapahtumat ja henkilöt eivät ole mustavalkoisia, ja asioiden päällekkäisyys tuodaan työssä myös esille. Tapausesimerkkien ensisijainen tarkoitus onkin esitellä ääripäitä tuntitilanteista, ja antaa motivaatiota ja keinoja myös haastavampien tapausten kohtaamiseen.
Johdannon ja tutkimuksen esittelyn lisäksi opinnäytetyössämme käsiteltiin seuraavia asioita:
- Lapsen kehitystä ja sen haasteita. Tässä osioissa esitellään alle kouluikäisen lapsen kehitystä, erilaisia tapoja oppia, teoriaa minuuden kehittymisestä ja taidon oppimisesta. Lisäksi kuvataan perheen merkitystä ja erilaisia kehityksellisiä haasteita.
- Viisi kohtaamista lastentanssitunneilta. Tämä on mielestämme työn tärkein osio ja anti, jonka kautta toivomme lukijan ymmärtävän työmme keskeisen ajatuksen. Esimerkkeinä esitellään Saimi Sepittäjä, Reetta Reagoija, Paavo Pikkuvanha, Miina Mallioppilas ja Severi Sikinsokin. Kuvaamme lapsen käyttäytymistä tanssituntitilanteissa sekä omaa havainnointiamme ja ratkaisuja, joihin olemme päätyneet.
- Lastentanssinopettaja kasvattajana. Tämä osio avaa lukijalle niitä asioita, joita jokaisen lasten kanssa toimivan tulisi pohtia. Mitä on hyvä käytös? Minkälainen on lempeän napakka pedagogi ja mitä yhteistyö vanhempien kanssa oikeasti tarkoittaa?
Esimerkkitapauksena Miina Mallioppilas
Nostamme tässä blogiartikkelissa esille esimerkin, jossa pääsimme vaikuttamaan pienen lapsen hyvinvointiin tavalla, jota tanssinopettaja harvemmin kohtaa. Tämä tapaus herätti tarpeen puhua ääneen asioista, joista helposti vaietaan tiedon tai uskalluksen puutteessa. Miinan tapausta käytiin läpi tanssikoulun ydinporukan kesken ja neuvoa kysyttiin myös sosiaalitoimesta, jonka jälkeen toimimme tilanteen vaativalla tavalla.
Millainen oppilas Miina on tanssitunnilla?
3-vuotias Miina on ihanteellisen helppo oppilas. Tunnilla ollessaan hän tekee kuuliaisesti kaiken mitä pyydetään. Hän ei häiritse muita ja on aina oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Miina ei hämmenny muiden lasten aiheuttamista haastavista tilanteista, vaan odottaa opettajan ohjeita rauhallisesti omalla paikallaan. Hän ei aiheuta tunneilla mitään ongelmaa, tekee tunnilla kaiken hyvin mallikkaasti, mutta kasvoilla ei näy mitään tunnetta, jonka pystyisi lukemaan ulkoapäin. Ei iloa, jännitystä, odotusta tai väsymystä. Kaikki harjoitteet menevät hienosti, mutta lapsenomainen innostuminen puuttuu kasvoilta ja koko kehonkielestä.
Opettaja kiinnittää huomion vanhemman ja lapsen väliseen kommunikaatioon tai oikeastaan sen puutteeseen. Muut lapset vilkuttelevat aulaan jääville äideille ja isille ennen saliin menoa, Miina ei. Hän ei myöskään reagoi millään tavoin silloin, kun hakija on myöhässä. Hän vain pukee päälleen ja jää hiljaa odottamaan aulan tuolille. Hakijan tullessa paikalle Miinasta kuoriutuu yllättäen aivan eri lapsi, riehakas ja jopa kuriton.
Miksi hälytyskellot alkoivat soida?
Miinan tapauksessa opettaja ymmärtää jotain olevan pielessä vasta näytöspäivänä. Päivä on pienille tanssijoille jännittävä ja vanhempien läsnäolo on ensiarvoisen tärkeässä roolissa. Miina on ryhmänsä mukana odottamassa jonossa ovella, kun on heidän vuoronsa tulla saliin. Oman esityksen jälkeen lapset siirtyvät istumaan katsomoon oman aikuisen kanssa, mutta Miinan vanhempaa ei näy missään. Miina ei hätkähdä tilannetta millään tavalla. Opettaja ohjaa Miinan istumaan toisen lapsen ja tämän vanhempien kanssa. Tilaisuuden jälkeen on opettajan ensimmäinen mahdollisuus kysyä Miinalta, missä vanhemmat ovat. Hän vastaa, että ei tiedä, mutta ei ole tilanteessa millään tavalla hämmentynyt tai surullinen. Isoäiti tulee lopulta hakemaan Miinaa ja tästä tulee jälleen kuin eri lapsi. Isoäidin kanssa kommunikointi ei onnistu. Loppujen lopuksi joku tanssikoulun väestä komentaa Miinan paikalle ja laittautumaan valmiiksi. Isoäiti ei vaikuta olevan ollenkaan ihmeissään siitä, että muut lapset on jo haettu ja Miina on ollut näytöksessä yksin.
Mistä Miinan kohdalla on kysymys?
Miina on malliesimerkki epäturvallisesti kiinnittyneestä lapsesta, jonka taustalla on turvattomat kotiolot. Lapsen kehityksessä ensimmäinen ja kestoltaan pisin sosiaalinen ympäristö on oma perhe. Perheen vaikutus lapsen kasvuun ja kehitykseen on kiistaton sekä hyvässä että pahassa. Tästä syystä perheen sisäisiin asioihin puuttuminen koetaankin usein kovin hankalaksi ja Miinan kaltaisten lasten kohdalla kuvattu tilanne jää usein selvittämättä. Eihän kukaan halua, että omaa perhettä arvosteltaisiin tai sen toimintaan puututtaisiin. Opettaja on kuitenkin aikuinen kasvattaja. Jokaisen kasvattajan vastuu on olla heikomman puolella ja pitää huolta, että kaikki voitava lapsen hyvinvoinnin edistämiseksi tehdään.
Miten toimittiin?
Näytösiltana asiasta keskustellaan tanssikoulun väen kesken ja sovitaan, että seuraavana päivänä opettaja ottaa yhteyttä lastensuojeluun. Näin tehtiin ja myöhemmin selvisi, ettei ilmoitus ollut ensimmäinen. Opettaja oli sosiaalitoimen kehotuksesta yhteydessä myös Miinan äitiin ja kertoi, että on ottanut viranomaisiin yhteyttä. Keskustelu käytiin hyvässä hengessä, vaikka opettajalle jäikin olo, että äiti ei välttämättä ottanut asiaa vastaan kovin vakavasti. Myöhemmin tanssikoulu saa tiedon siitä, että lapsi on otettu huostaan muiden sisarustensa kanssa.
Miinan tapaus herätti havainnoimaan
Miinan tapauksen jälkeen tanssikoulussamme on oltu entistä enemmän hereillä oppilaiden kokonaisvaltaisen huomioinnin kanssa ja opettajia kannustetaan olemaan rohkeita tekemään havaintoja ja tarvittaessa puuttumaan niihin tanssikoulun ydinporukan tuella.
Tanssinopettaja näkee lasta tavallisimmin vain yhden tunnin viikossa. Vanhempi lapsi saattaa pystyä peittämään asioita tuon ajan, eikä opettaja huomaa mitään hälyttävää. Pienemmän lapsen kohdalla toiminta ei kuitenkaan ole vielä niin tietoista, joten asiat näyttäytyvät usein juuri sellaisina kuin ovat. Asioihin puuttuminen ja niiden esille ottaminen on tärkeää sekä tuntitilanteiden toimimisen kannalta että Miinan tapauksessa lapsen hyvinvoinnin kannalta.
Varsinkin arkaluontoiset asiat vaativat luotettavan suhteen opettajan ja vanhemman välillä. Kunnioittava, arvostava ja avoin keskustelu sekä yhteistyö vanhempien kanssa on lastentanssiopettajalle ehdottoman tärkeä työkalu. Turvallisen oppimisympäristön luominen edellyttää vaikeisiinkin asioihin puuttumista ja aitoa halua olla välittävä pedagogi.
Vetoomus tanssinkentälle ja opettajien kouluttajille
Olisi hienoa, että tanssinopettamiseen liittyvistä ”ei-tanssillisista” asioista uskallettaisiin puhua ääneen laajemmin tanssinopetuksen kentällä ja että asioita sisällytettäisiin myös laajemmin opettajien koulutuksiin. Näin pystyttäisiin auttamaan lastentanssinopettajia kehittämään ammattitaitoaan myös kasvattajina ja samalla nostettaisiin lastentanssin opettamisen arvostusta ja kiinnostusta tätä työkenttää kohtaan.
Toivoisimmekin tämän työn kautta, että nämä asiat nousisivat isoon keskusteluun kaikkien kollegoiden kesken, jotta voisimme olla entistä parempia opettajia, kasvattajia ja kohtaajia.
Lisätiedot:
Ahonen, E & Koivuniemi, A 2022. Hyvin käyttäytyvä lapsi. Lapsen kohtaamisen haasteet ja ratkaisut tanssitunnilla. Opinnäytetyö. Tanssiopettajan tutkinto-ohjelma, Oulun ammattikorkeakoulu.
Elisa Ahonen, tanssinopettajan tutkinto-ohjelma, Oulun ammattikorkeakoulu, elisa@elisakoo.fi
Anniina Koivuniemi, tanssinopettajan tutkinto-ohjelma, Oulun ammattikorkeakoulu, ansku.koivuniemi@gmail.com
Opinnäytetyön ohjaajat Petri Hoppu ja Anssi Kirkonpelto
