Tämä artikkeli on äidin oodi ihanalle tyttärelle, Anniinalle. Teksti kertoo Anniinasta ihmisenä, siitä miten perheen pienimmästä on kasvanut upea omaa tietään kulkeva huikean kaunis tyyppi. Artikkeli on ehkä kirjoitettu äidin vaaleanpunaiset Anniina-silmälasit päässä, mutta niin paljon olen kuullut muidenkin ihmisten kommentteja Anniinasta, että uskallan tämän julkaista ja tiedän että asiat pitävät paikkansa eivätkä ole vain ylpeän äidin haihattelua.
Anniina on ison perheen pienimmäinen
Meitä on aina ollut paljon. Serkuksista suurin osa suurin osa oli Anniinan varhaislapsuudessa touhuissa mukana viikonloppuisin ja loma-aikoina. Ei ole yksi eikä kaksi yötä kun yökylässä oli siskonpedissä sekä serkkuja että parhaita kavereita, parhaimmillaan patjoja levitettiin lattialle parillekymmenelle lapselle.
Pienimmän asema isossa perheessä, jossa sattuu ja tapahtuu on ihan omanlaisensa, etenkin kun kaikesta kilpailtiin. Kuka on nopein syömään, kuka kerää eniten leluja siivotessaan, kuka jaksaa olla kauimmin hiljaa ruokapöydässä? Jokainen lapsista kantoi kortensa kekoon myös kotitöissä. ”Samtliga bär!” oli isä-Arin komento kauppareissun jälkeen ja niin jokainen, myös taaperoikäinen Anniina sai oman pussukkansa kannettavaksi autosta keittiöön.
Erilaiset liikunta- ja muut harrastukset, tanssi mukaan lukien olivat kulkeneet isompien lasten mukana jo pitkään ja tietysti Anniina otettiin niihin mukaan heti kun mahdollista. Serkusten kesken järjestettiin pihaolympialaisia, joissa kaikkia kannustettiin ja joissa jokaisen piti olla mukana, myös pienimpien! Muutamana kesänä serkukset järjestivät Iltamat, joihin isoimmat serkut aikuisten avustuksella tekivät käsikirjoituksen, tanssivat serkut suunnittelivat koreografian ja yhdessä harjoiteltiin huikea show, johon myytiin lippuja sukulaisille ja naapureille. Anniinan debyytti serkusiltamissa oli tanssia isosisko Maikin koreografioima Mustan kissan tango yhdessä vuotta vanhemman Viivi-serkun kanssa, tytöt olivat 3- ja 4-vuotiaita.
Perheen pienin on myös asemassa, jossa joutuu myötäilemään paljon ja antamaan periksi asioita. Tämä ominaisuus näkyy Anniinassa edelleen, mihinpä se olisi hävinnyt. Jos joku vahvempi ja ”isompi” haluaa tehdä asiat tietyllä tavalla, Anniina luontaisesti antaa periksi ellei ole erityistä syytä olla antamatta ja hän on isompien ja vahvempien joukossa oppinut olemaan erityisen herkkä aistimaan ihmisten tunnetiloja ja tarvittaessa mukautumaan niihin. Onneksi aikuinen elämä on opettanut myös pitämään puoliaan ja kääntämään selkänsä asioille ja ihmisille, jotka eivät tee hyvää.
Isossa perheessä, perheen pienimpänä Anniinasta siis kasvoi sinnikäs sopeutuja, joka oppi että tekemällä itsestään numeron ei saavuta haluttuja asioita vaan omia päämääriä kohti pitää edetä itsenäisesti, ottaen huomioon ympärillä olevat ihmiset ja asiat.
Kilpatanssia läpi lapsuuden ja nuoruuden
Anniina harrasti lapsena kilpatanssia, pianonsoittoa ja balettia. Näistä harrastuksissa pianonsoitto ja baletti jäivät alakoulun alkaessa pois ja kilpatanssi täytti Anniinan elämän aikuisuuteen asti.
Lue pääpiirteet Anniinan tanssiurasta tästä blogiartikkelista: Tähtiopettaja Anniina Koivuniemi
Pienestä pitäen tehty monipuolinen liikunta ja myös vahvat liikunnalliset geenit auttoivat taitojen oppimisessa eli lahjakkuutta oli vaikka muille jakaa. Toisaalta perusluonteen tietynlainen haavoittuvuus ja herkkyys toivat tanssiin jo aikaisin harvinaislaatuista pehmeyttä ja kauneutta, sellaista mitä ei voi opetella. Herkkyys tosin teki vuosien saatossa kilpailutilanteista haastavia ja perheen kesken totuimmekin siihen, että kun tärkeä kisa alkoi lähestyä, Anniina ärsytyskynnys madaltui ja opimme ”olemaan paikalla tarvittaessa” ilman että millään tavalla puskimme tilannetta. Tanssiurheilun maailma on huippuparien osalta todella raaka ja vaativa ja vaikka jokainen meistä näki, että Anniinalla olisi ollut siinä mahdollisuudet vaikka mihin, oli tietyllä tavalla helpotus kun päätös kilpailu-uran lopettamisesta tuli eteen. Tiesimme sen helpottavan Anniinan oloa ja antavan mahdollisuuden kasvaa uuteen suuntaan ja näin on käynytkin.
Uudenlainen tanssimaailma, uudenlainen Anniina
Meistä jokaisesta on muovautunut oma ainutlaatuinen itsemme eletyn elämän kautta. Anniinasta on tähän asti eletyn elämän kautta muovautunut tanssija, tanssinopettaja ja ihminen joka on äärettömän kaunis, sekä ulkoa että sisältä. Meidän perheen pienimmäinen on kulkenut pitkän matkan ja nyt on hänen aikansa loistaa tanssinopettajana, tanssijana, ihmisenä. Sisarusten tuki ja kannustus on mukana ja äitinä on upeaa seurata, miten koko sisaruskatras joka sunnuntai-ilta kokoontuu telkkarin ääreen odottamaan pikkusiskon tanssia, yhtään jaksoa ei haluta tämän vuoden TTK:sta jättää väliin ja kannustus ja mukana eläminen on vilpitöntä ja aitoa.
Anniina perheen silmin
Muutama vuosi sitten kun Anniina valmistui parturi-kampaajaksi sisarukset antoivat Anniinalle lahjan, joka sisälsi jokaisen tekstin omasta suhteesta pikkusiskoon. Kaivoin nämä tekstit ja kysyin, vieläkö ne ovat ajankohtaisia. Olivat, vain Samuli-isoveli halusi päivittää omansa ja isä-Arilta pyysin myös lyhyen tekstin. Nämä osoittavat, miten ihanan kiinteä yhteys sisaruksilla on ja miten vilpittömästi perheen pienimmäistä arvostetaan ja ollaan valmiita auttamaan ja ottamaan vastaan, jos sellaista tarvitaan.
- OSKARI, vuoden vanhempi isoveli: Perheestä pienin, taidoiltansa taitavin. Sakset taikka TanssinTahti, kannat niitä arvokkaasti. Sun hymysi on kristallia, siitä voisin ottaa mallia. Täytä omat unelmasi, olen aina tukenasi.
- KAROLIINA, kolme vuotta vanhempi isosisko: Lumoat kauneudellasi ilman huomiohuutoja. Sinuun voi aina luottaa, pyrit auttamaan parhaasi mukaan oli kyse mistä tahansa asiasta. Olet minulle elämään sopeutumisessa yksi isoista tukipilareista ja tulet olemaan sitä jatkossakin. Olet rakas!
- MARJUKKA, kuusi vuotta vanhempi isosisko: Minun oma sisko —samasta puusta veistetty, mutta aivan omanlaisekseen kasvanut upea Anniina. Olet löytänyt oman tapasi lähestyä asioita: kuuntelet, pohdit ja muodostat mielipiteesi rauhassa. Kysyt apua kun sitä tarvitset haluten kuitenkin löytää lopullisen vastauksen itse, vaikka me muut (lue:minä) kuinka omaa näkemystämme tuputtaisimme. Isosiskona minun tehtäväni on ollut pitää huolta, auttaa ja kuunnella tarpeen vaatiessa, mutta yhä useammin huomaan tilanteen olevan toisinpäin.
- SAMULI, seitsemän vuotta vanhempi isoveli: Siskoistani nuorin, iän puolesta se kaukaisin, mutta ehkä siksi se läheisin. Muut siskot ovat itselleni sen verran samanikäisiä, että niistä en oikein koskaan ole osannut huolehtia, mutta Anniina on aina ollut se, kenestä huolehtii. Ei siksi, että välttämättä tarvisi, ehkä se on enemmän sisäänkasvanut ominaisuus, joka kulkee suvussa. Olet aina loistanut, ihan aina. Tai ainakin minun puolueelliseen ja huolehtivaan silmään. Olet maailman vaatimattomin ihminen, joka ei tosiaan tee itsestään numeroa. Välillä isoveljenä sitä on ollut vaikea katsella, kun todellakin tuo tyttö jos joku, saisi luottaa omaan osaamiseensa täysin. Itsekin aika pitkän kilpaurheilu- uran kokeneena, enkä puoliksikaan silti niin taitavana, yritin itsestäni aina löytää ne vahvuudet ennen heikkouksia. Samaa ajattelumaailmaa olen yrittänyt tuoda tällekin tapaukselle, niitä vahvuuksia on todella paljon. Tanssijana äärimmäisen taitava ja luonnollinen, ilman mitään ylimääräistä esilletuomista. Ja mistä se Anniinan luonnollisuus tulee tanssijana? Se tulee omasta luonteesta, siitä vaatimattomuudesta ja nöyryydestä, aina muiden auttamisesta, rohkeudesta olla oma aito itsensä. Kun on sinut itsensä kanssa ihmisenä tai tanssijana, silloin voi olla luonnollisesti oma itsensä. Ja tätä minä isoveljenä muistutan omalle pienimmälle siskolle, enää silloin harvoin kuin huoli kasvaa.
- ISÄ-ARI: Nuorimman rooli on aina nousta esiin ja löytää oma paikkansa neljän muun vilkkaan sisaruksen joukossa! Sieltä olet löytänyt oman vahvuutesi, herkkyytesi ja sopeutuvaisuutesi eri tilanteisiin ja ryhmiin! Se on sinulla suuri voima elämän eri käänteissä! TTK on tuonut sinusta esiin sen puolen, että olet rautainen ammattilainen !”Pysy aina meidän Anniinana-älä koskaan muuksi muutu!”
Tämän artikkelin kautta haluamme kertoa sekä Anniinalle että kaikille lukijoille, miten järjettömän paljon arvostamme sitä, mitä Anniina tekee ja miten koko porukkana seisomme valintojen ja ratkaisujen takana, oli ne mitä tahansa. Tämän syksyn ratkaisu tehdä tähtiopettajan työtä Helsingissä ja olla erosta Ilari-sulhasesta ja ihanasta Lilli-labbiksesta ei ole ollut helppo. Muita opetustöitä ei voinut syksylle ottaa, jotta pää kestää ja ehtii ne muutamat vapaapäivät viettää omien läheisten kanssa, joten TTK-työ on paitsi uutta ja semmoisenaan haastavaa, myös monen käytännön asian osalta rankkaa. Hatun noston arvoinen suoritus!
Kevätkaudelle Anniina palaa opettamaan TanssinTahdin Sastamalan ryhmiä. Ryhmiin mahtuu uusia oppilaita, ilmoittaumislinkki löytyy sivuilta syyslukukauden lopussa.
Äitinä olen tavattoman ylpeä sisarussarjastani, jossa jokainen on aina valmis olemaan tukena ja apuna, kuuntelevana korvana tai tukevana olkapäänä kaikissa iloissa ja suruissa. PERHE ON PARAS!
