Miksi kymppitanssit eli tanssiurheilu (vakiot ja lattarit) on laji, jossa lapsen motoriset taidot erityisesti kehittyvät?
Jos haluat lapsellesi harrastuksen tai jos haluat itse aloittaa tanssiharrastuksen, joka omassa genressään kehittää monipuolisesti kokonaisvaltaisia kehollisia taitoja, rytmiikkaa ja sosiaalisuutta hae käsiisi lähin laadukasta perusopetusta tarjoavaan tanssiurheiluseura, suosittelen lämpimästi!
Mikä ihmeessä saa minut suosittelemaan nimenomaan tanssiurheilua (vakioita ja lattareita), onko kyseessä ”kotiinpäinveto” ja lukkarinrakkaus? No, tietty vähän molempia, onhan kyseessä laji jonka kaikista tanssilajeista tunnen ”kotilajikseni” ja jonka kehitystä olen seurannut 1970-luvun alusta tähän päivään. Olen ollut mukana ensin itse tanssien, sitten opiskellen lajin saloja, sitten omien lasten tanssiuran kautta, taas opiskellen, opettaen ja kouluttaen ja nyt ehkä vähän enemmän sivusta lajia suhteellisen aktiivisesti seuraten.
Mutta, lukkarinrakkautta suurempi syy suositukseen on se, että etenkin mikäli lajin aloittaa siinä iässä kun motoriset taidot ovat herkkyysvaiheessa niin kyllähän vaan saa kehoonsa sellaisen monipuolisen taitoarsenaalin että alta pois. Ja siinä sivussa joutuu melkolailla opettelemaan sosiaalisia taitoja sekä parin että ryhmän kanssa.
Miksi juuri kymppitanssit eli vakiot ja lattarit?
Koulutin tanssinopettajia Oulun ammatillisessa koulutuksessa (konservatorio, AMK) yli 25 vuoden ajan ja tuona aikana koulutuksen kävi läpi useampi kymmenen tanssiurheilijaa, joista hyvin moni on nähty myös mm. Tanssii Tähtien kanssa- ohjelmassa tähtiopettajina. Heistä suurin osa oli ilmiömäisen taitavia nappaamaan olennaisen myös itselleen täysin vieraista lajeista kuten baletista, nykytanssista, flamencosta, hip hopista. Tämä näkyi etenkin niiden kohdalla, joilla oli pitkä lapsesta alkanut lajitausta ja toisekseen etenkin niissä, jotka myöhempinä kilpailuvuosinaan olivat erikoistuneet lattareihin.
Tutustu TanssinTahdin yrittäjiin Lissuun ja Maikkiin.
Tulin pohtineeksi syytä tähän ilmiöön vasta aika myöhäisessä vaiheessa, mutta kun ymmärsin sen, tajusin miten itsestään selvästä asiasta oli kysymys. Enpäs ole tuota kouluttajavuosien jälkeen juuri mietiskellyt, pitänyt vain itsestään selvyytenä, mutta ollessani taannoin tuomarina Oulussa Tanssiurheiluseura DSC:n aluekilpailuissa törmäsin ilmiöön toisesta näkökulmasta.
10 erilaista kehollista ajatusta
Tanssiurheilun vakio- ja latinalaistansseissa kilpaillaan ylemmissä taitoluokissa yhteensä 10 lajissa. Ikä- ja taitotasoluokat takaavat sen, että jokainen pari pääse kilpailemaan suurin piirtein saman ikäisten ja tasoisten parien kanssa. Kilpailujärjestelmässä edetään taitoluokasta toiseen keräämällä pisteitä, jotka karttuvat menestyksen mukaan. Ikäluokissa noustaan seuraavaan keskimäärin kahden vuoden välein. Lapsi-ikäinen kilpailija on alle 12-vuotias ja nykyään lapsissa tanssitaan E-A -taitoluokista C-luokkaan asti. C-luokkalaisilla lapsipareilla on harrastusta takana muutama vuosi eli tanssiminen on aloitettu todennäköisesti 6-7 -vuotiaana.
Kyseisessä Oulussa järjestetyssä kilpailussa oli mukana osallistujamäärältään pieni lapsi 2C -luokka, jossa tajusin tätä artikkelia koskevan ilmiön uudesta näkökulmasta. Jokaisella meillä on luontainen energia, tapa liikkua ja tapa olla kehossa ja tämä näkyy niin lapsissa kuin aikuisissa. Tuossa lapsi 2C-luokassa tanssijat ovat 10-12 -vuotiaita ja heillä on harrastusta takana jo useampi vuosi. Tässä ikäluokassa tuo lapsen luontainen olemus ja energia näkyvät erityisen selvästi, koska se ei vielä ole ehtinyt hioutua, mutta herkkyysvaiheen mukaisia tarkkoja taitoja on harjoiteltu jo paljon.
Niinpä lattialla olikin tanssimassa pari, jonka energia pursusi joka paikkaan, joka räiskyi ja paukkui ja toinen pari, joka esitti hillittyä ja hallittua, kontrolloitua tanssia. En muista miten päin heidän sijoituksensa menivät, molemmat olivat taitavia ja molempia oli nautinto katsoa, molemmat olivat lattialla omina hiomattomina tanssijapersooninaan.
Motoristen taitojen kehittymisellä on olemassa herkkyyskausia, joista yksi tärkeimmistä osuu juurikin tanssiurheilun lapsi-ikäään, ensisijaisesti lapsi 2 -luokan ikähaarukkaan eli 10-12 -vuoden välille. Tuossa iässä kehoon kannattaisi antaa mahdollisimman paljon erilaisia kokemuksia ja tuossa iässä keho on myös valmis ottamaan vastaan haastaviakin asioita.
Mitä kehollisia taitoja opitaan?
Kyseisessä C-taitoluokassa tanssitaan viisi karakteeriltaan erilaista vakiotanssia ja viisi karakteeriltaan totaalisen erilaista lattaria. Siis kymmenen tanssia, joista jokainen kehittää erilaisia kehollisia ominaisuuksia. Kaikissa opetellaan koreografiat, jotka C-taitotasolla ovat jo varsin vaativia rytmiikoiltaan, askelkuvioiltaan ja tilankäytöltään eli ne kehittävät monenlaisia motorisia taitoja. Sen lisäksi, että tanssija oppii yksittäisiä taitoja, askelikkoja ja asioita hän oppii (hyvässä opetuksessa) yhdistämään asioita ja siirtämään jo osaamaansa asiaa toiseen lajiin, jossa asiaa tarvitaan joko samanmuotoisena tai vähän eri karakteerilla tehtynä.
Mutta tämän lisäksi 10 tanssin tanssijan pitää löytää kehoonsa 10 erilaista dynaamista tapaa liikkua ja käyttää kehoaan — ja tämä on se juttu!
Yhtään väheksymättä muiden tanssilajien tai muiden liikuntalajien harrastajia uskallan väittää että 10 tanssilajin taitajan kehossa on olemassa todella monenlaista taitoa ja että pitään lajia harrastanut on ” viisas tanssija”, joka pystyy hyödyntämään asioita myös uuden opettelussa.
Haastavien parin kanssa tehtävien askelikuvioiden lisäksi tanssijalla on taito tuottaa sitkeää ja linjakasta, räjähtävää nopeutta tuottavaa, pehmeää ja kevyttä sekä sykkivää ja rytmikästä liikettä. Lisäksi se, miten kehoa kannatellaan, mikä on kehon muoto vaihtelee myös eri tanssilajeissa —vakiotansseissa keho on pitkä ja suora, korostetun ryhdikäs ja laaja kun taas jokaisessa viidessä latinalaistanssissa kehon liike, muoto ja kannatus on pikkuisen erilainen. Taitavalla 10-tanssin tanssijalla on siis kehossaan olemassa repertuaaria hyvin moneen muuhun tanssi- tai liikuntalajiin.
Kymppitanssit tanssijan kehityksen kaari
Nämä upean ihanat lapsi 2C-luokan tanssijat ovat vielä ihanan rehellisellä tavalla omia itsejään energiansa ja olemuksensa osalta, vaikka he perustaidoiltaan olivat aikalailla samalla viivalla. Kun mennään pari vuotta eteenpäin ja laadukas opetus ja treeni jatkuu, he ovat edelleen taitavia, mutta uskon heidän löytäneen tanssiinsa monipuolisuutta energiatason suhteen. Räiskyvä pakkaus on mitä luultavimmin löytänyt kehoonsa myös tavan tuottaa hillittyä ja hallittua liikettä ja tyylikään hililtty pari on löytänyt tekemiseensä nopeutta ja räjähtävämpää dynamiikkaa.
Ja jos heistä joku jossain vaiheessa lopettaisi tanssiuran ja siirtyisi joko jonkin toisen tanssilajin parin tai jonkin muun tarkkaa motorista taitoa vaativan lajin pariin, hän mitä todennäköisimmin samantien nappaisi lajin ytimestä kiinni. Tämän tekivät aikoinaan (ja nykyäänkin) nuo ammatillisessa koulutuksessa olevat tanssiurheilijat.
Tämä ei ollenkaan tarkoita sitä, etteikö moni muukin laji kehittäisi taitoja monipuolisesti, mutta jos takuuvarman lajin haluaa valita niin tanssiurheilun vakiot ja lattarit ainakin!
