Edellisessä artikkelissa pohdittiin lapsen esiintymisjännitystä ja sitä miten vanhemmat ja kotona olevat läheiset voivat helpottaa sitä. Opettajalla on luonnollisesti myös iso vastuu onnistumisessa lähtien koreografian luomisesta ja harjoittamisesta aina viimeisiin ”kenraaliharjoituksiin” ja esiintymispäivän jännittävimpään hetkeen eli itse esiintymiseen asti. Tulevien esitysten kannalta on lisäksi todella iso merkitys sillä, miten opettaja suhtautuu lapsiin esiintymisen jälkeen.
Miksi tanssiesitys jännittää?
Onhan esitykseen tarvittava liikemateriaali tasoltaan ryhmälle sopivaa, onko esityksen teema oppilaille mieluisa ja sopiva? Onhan harjoitteluun varattu riittävästi aikaa? Suoriutuuko ryhmä tasaisesti esiintymisestä? Moni asia vaikuttaa onnistumiseen, pääasia on että sudenkuoppiin osaa varautua ja miettii ennakkoon, miten niistä selvitään. Kokemus ja aiemmin tehdyt esitykset ovat erinomainen ”opettaja”, mutta etenkin tuoreen opettajan kohdalla neuvot kokeneemmilta konkareilta ovat usein äärimmäisen hyödyllisiä.
Seuraathan meitä jo somessa? TanssinTahdin Instagram ja Facebook jakaa aktiviisesti tietoa, vinkkejä ja tanssivideoita.
Tavallisimmat sudenkuopat opettajan näkökulmasta ovat:
1. Esityksen liikemateriaali on irrallinen suhteessa kauden aikana tehtyihin asioihin
Voi olla, että opettajalla itsellään on sellainen olo, että esitykseen pitäisi saada tehtyä jotain uutta ja hienoa. Tällöin koreografiaan tulee kenties laitettua asioita, jotka eivät ole oppilaille tuttuja ja suoriutumisesta aiheutuu epävarmuutta ja osamattomuuden tunnetta.
Mikä avuksi?
- Käytä esityksen liikemateriaalissa asioita, jotka tiedät oppilaiden osaavan hyvin tai joiden harjoitteluun jää riittävästi aikaa. Sopivasti haastetta on hyvä olla, mutta jokaisen oppilaan tulisi saada tuntea että ”on materiaalin päällä” eli pystyy tanssimaan sen myös jännittävässä esiintymistilanteessa.
- Luota toiston voimaan, varioi liikkeitä pienillä asioilla pitäen liikemateriaalin pohja yksinkertaisena ja tuttuna. Sen sijaan, että tanssissa on paljon erilaista liikemateriaalia, hyödynnä muita koreografisia keinoja: käytä erilaisia ryhmittelyjä, yllättäviä suuntia tai eri aikaan tekemistä, jolloin pystyt pitämään liikemateriaalin kurissa, mutta tuot esitykseen mielenkiintoa.
2. Esitys tulee liian nopeasti
Kauden aikana on ollut paljon tavoitteita ja asioita ja yhtäkkiä opettaja huomaa, että kevätesitys on ovella ja aikaa on aivan liian vähän. Kaikista tärkeintä lienee se, että opettaja ei siirrä omia mahdollisia paineitaan oppilaille vaan tyynen rauhallisesti tekee ratkaisuja, joiden kautta saadaan aikaiseksi onnistunut esitys. Ennakointi on ehdottomasti paras apuväline tähän. Opettajana sinun kannattaakin ottaa selvää jo kauden alussa missä muodossa kausi päätetään ja odotetaanko sinun tekevän ryhmälle esitystä.
Mitä keinoja?
- Yksi toimiva tapa on se, että esitystä harjoitellaan pitkin kautta. Esityksen pohjana voi olla vaikkapa kauden ensimmäinen tanssisarja, jolloin liikemateriaali on tanssittu läpi jo kauden alussa. Pitkin kautta voi sitten viikkotunneilla treenauttaa niitä asioita, jotka osoittautuivat haasteellisiksi ja kauden loppupuolella sarjan voi ottaa uudelleen käsittelyyn esityksen näkökulmasta, tarkennella asioita, lisätä suuntia ja muodostelmia ja teemoittaa esitys puvustuksen ja kenties musiikin vaihtamisen kautta. Viimeistelyyn täytyy toki varata muutama kerta aikaa, mutta tässä metodissa oppilaat pääsevät työstämään jo aiemmin tuttua liikemateriaalia.
- Toinen tapa ennakoida tulevaa esitystä on miettiä sen runko idean tasolle jo alkukaudesta ja ruveta tunneilla työstämään siinä tarvittavia elementtejä riittävän aikaisin. Oppilaille tunnit näyttäytyvät normaaleina tunteina, opettajan omana tavoitteena on työstää esityksen liikemateriaalia valmiiksi.
- Mikäli ennakointi on jäänyt tekemättä ja aikaa esityksen alusta loppuun tekemiselle on vain muutama kerta, kannattaa pitäytyä viimeisimmin tehdyissä jutuissa, jotka ovat oppilailla vielä mielessä ja kehossa.
3. Esitystilanteen paineet siirtyvät (siirretään) oppilaisiin
Kauden päätösnäytös useine esityksineen tuo helposti paineita myös opettajalle, etenkin jos esiintymässä on useampia ryhmiä. Tällöin luonnollisesti tilannetta helpottaa kovasti se, jos edellä mainitut asiat on otettu huomioon eikä esiintymispäivänä tarvitse enää jännittää sitä osaavatko oppilaat tanssin tai onko kaikilla esiintymisvaatteet kunnossa.
Lisäksi on tärkeää se, että opettaja pysyy jännityksestä huolimatta rauhallisena eikä siirrä jännitystään oppilaisiin. Levottomuus, pienikin kireys, epäjohdonmukaisuus toiminnassa ovat asioita, jotka vaikuttavat yleiseen ilmapiiriin ja lisäävät jännitystä etenkin arempien oppilaiden kohdalla. Opettajan on hyvä oppia tunnistamaan oma tapansa jännittää ja pystyä hyväksymään se, että esityspäivänä taidon tai koreografian oppimiseen ei enää opettajan roolissa juurikaan voi vaikuttaa, tämä työ on tehty aiemmin kaudella treenisalilla. Luota siis oppilaiden osaamiseen ja anna heille kaikki tukesi.
Esityksen jälkeen?
Mikäli esityksen jälkeen on vielä opetuskertoja jäljellä, palautetta voi antaa monisäikeisemmin ja vaikka yhdessä ryhmän kanssa miettiä, miten esityksessä onnistuttiin ja mitkä asiat eivät menneet ihan niinkuin oli suunniteltu. Yhdessä voidaan todeta, että asiat harvoin menevät täysin nappiin esityksessä, mutta yhteinen onnistumisen kokeminen ylittää pienet mokat, etenkin kun ne (mokat) kuuluvat elämään.
Tsemppiä jokaiselle pienelle ja isolle tanssijalle sekä opettajille kevään treeneihin, nauttikaa jokaisesta tunnista ja uusista opituista asioista. Äidit ja isät, olkaa läsnä ja auttakaa niissä asioissa joissa lapset ja opettaja tarvitsevat apua, teidän tukenne on äärimmäisen tärkeä!
